Lampaiden kauhuksi heidän paimenensa löytyy kuolleena laitumelta. Poikkeuksellisen viisaat lampaat haluavat tietää miksi ja kuka murhasi heidän paimenensa, maailman kilteimmän ihmisen. Lampaat tarkkailevat laitumen tapahtumia ja siellä vierailevia ihmisiä. Ihmiset ovat kummallista väkeä, puuhailevat aivan outoja juttuja, joita lampaat eivät voi ymmärtää. Tiedonjano kasvaa ja lampaat uskaltautuvat kylälle tirkistelemään ihmisten puuhia, jospa niistä olisi lisäapua murhatutkimuksissa. Lopulta lampaat päätyvät lopputulokseen, kuka murhasi heidän paimenensa. Ainoana ongelmana on, se miten he viestittävät asian ihmisille. Lampaat keksivät keinon ja totuus tulee kuin tuleekin julki.
Dekkari on kirjoitettu lampaiden näkökulmasta, joka on varsin hauska lähestymistapa. Lampaiden kuvaillessa asioita pysähdyin monasti miettimään mitä kuvauksella tarkoitettiin. Lampaat pohtivat esimerkiksi kuka on Jumala, mitä ruohoa ihmiset niin himoitsevat ja miltä Guinness maistuu? Lampaiden ongelmat ja kysymykset ovat huvittavan yksinkertaisia, mutta toisaalta pohtisin samoja asioita, jos en kertakaikkiaan tietäisi ihmisten tavoista. Toimintatapamme kuulostavat jopa huvittavilta lampaiden silmin kuvattuna.
Kirja on hauska, vaikka paikoin raskas luettava. Kuvaukset ovat yksityiskohtaisia niin ihmisten kuin lampaidenki puuhista. Yksityiskohtaisuuden vuoksi juoni eteni melko hitaasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mulla on tämä kirja vielä kesken, mutta oon huomannut saman jutun noiden yksityiskohtien kanssa. Kirjan idea on hauska, mutta teksti etenee tosiaan vähän liian hitaasti.
Lähetä kommentti