Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Vallan mainio kirja oli tämä Vadelmavenepakolainen. Kirja kertoo suomalaisesta miehestä, joka haluaa hinnalla millä hyvänsä tulla ruotsalaiseksi. Ruotsissa uskalletaan tuntea ja puhua tunteista. Ruotsalaiset lapset ovat kiltimpiä, avioliitot onnellisempia, ihmiset sivistyneempiä ja pankkiautomaatillekin jonotetaan oikein. Vai onko kaikki sittenkään näin yksioikoista? Kirjoitustyyli on ylitsevuotavaa satiiria, joten naurunpyrskähdyksiä on odotettavissa tasaisesti.

Lukaisin netistä muutamia muita arvosteluita kirjasta, joissa kritisoitiin kirjan faktapohjan virheellisyyksiä. Mutta eikös se juuri ollutkin se pointti: kuvata pilvilinnaa, joka päähenkilöllä on Ruotsista. Kirja on etäinen hengenheimolainen Kari Hotakaisen teokselle Juoksuhaudantie. Molemmissa hieman häiriintynyt päähenkilö pyrkii päämääräänsä keinoja karttamatta päämääräänsä, oli se sitten ruotsalaisuus tai rintamamiestalo.

Leonie Swann: Murha laitumella

Lampaiden kauhuksi heidän paimenensa löytyy kuolleena laitumelta. Poikkeuksellisen viisaat lampaat haluavat tietää miksi ja kuka murhasi heidän paimenensa, maailman kilteimmän ihmisen. Lampaat tarkkailevat laitumen tapahtumia ja siellä vierailevia ihmisiä. Ihmiset ovat kummallista väkeä, puuhailevat aivan outoja juttuja, joita lampaat eivät voi ymmärtää. Tiedonjano kasvaa ja lampaat uskaltautuvat kylälle tirkistelemään ihmisten puuhia, jospa niistä olisi lisäapua murhatutkimuksissa. Lopulta lampaat päätyvät lopputulokseen, kuka murhasi heidän paimenensa. Ainoana ongelmana on, se miten he viestittävät asian ihmisille. Lampaat keksivät keinon ja totuus tulee kuin tuleekin julki.

Dekkari on kirjoitettu lampaiden näkökulmasta, joka on varsin hauska lähestymistapa. Lampaiden kuvaillessa asioita pysähdyin monasti miettimään mitä kuvauksella tarkoitettiin. Lampaat pohtivat esimerkiksi kuka on Jumala, mitä ruohoa ihmiset niin himoitsevat ja miltä Guinness maistuu? Lampaiden ongelmat ja kysymykset ovat huvittavan yksinkertaisia, mutta toisaalta pohtisin samoja asioita, jos en kertakaikkiaan tietäisi ihmisten tavoista. Toimintatapamme kuulostavat jopa huvittavilta lampaiden silmin kuvattuna.

Kirja on hauska, vaikka paikoin raskas luettava. Kuvaukset ovat yksityiskohtaisia niin ihmisten kuin lampaidenki puuhista. Yksityiskohtaisuuden vuoksi juoni eteni melko hitaasti.

Sex and the city - Sinkkuelämää

Lähdin Sarpan kanssa tiirailemaan kauan odotettua Sinkkuelämää-leffaa. Arvostelujen pohjalta odotettavissa olisi keskinkertainen elokuva. Ensimmäinen järkytys oli alkutunnarissa, mitä missä on vanha tuttu rempseä alkutunnari? Alkutunnarin tuoma Sinkkuelämää-fiilis jäi kokonaan pois, ei hyvä. Fiilikseen pääseminen kesti melko kauan ja alun ennalta-arvattavuus ei avittanut asiaa yhtään. Elokuvan juoni on siis melko köykäinen, mutta tarina etenee kiitettävästi vahvojen hahmojen avulla.

Elokuvan hahmot ovat samat tutut kuin sarjassakin, muutama vuosi on tullut lisää sarjan loppuessa. Onneksi elokuvassa tunnustetaan reilusti, että hahmot heiluvat jo neljänkympin hujakoilla. Iän myötä ongelmat muuttuvat(?) ja elokuvassakin ongelmat keskittyvät sinkkuuden sijaan perheeseen, lapsiin, avioliittoon ja parisuhteeseen. Hyvä niin. Sarjassa kukoistava huumori jää puuttumaan, mutta toisaalta ongelmia käsitellään sarjaa syvällisemmin.

Elokuvassa on paljon Sinkkuelämää-sarjan aineksia, mutta sarjaa ei voita mikään. Sarjaan verrattuna elokuva on paikoin jopa tylsä ja teennäinen. Toivottavasti emme näe enää toista Sinkkuelämää-elokuvaa. Jatko-osassa hahmot olisivat mahdollisesti isoäitejä.

Vanhoja sukkia uusin kujein

Sujahdamme välillä tietokirjallisuuden ja harrastukseni pariin. Posti toi Bookdepositorystä tilaamani Nancy Bushin Knitting Vintage Socks -kirjan. Kuten nimestäkin voi päätellä kirja on pullollaan sukkaohjeita.

Kirja ei ole vain mikä tahansa käsityökirja, jossa on ohjetta ohjeen perään. Kirjan sukat ovat valittu 1800-luvun lopulla julkaistusta käsityölehti-sarjasta. Sukkaohjeet ovat päivitetty vastaamaan tämän päivän tarpeita. Vanhoissa ohjeissa langanvalintaan opastettiin esimerkiksi näin: langan pitää olla pehmeää. Myös puikkojen koot olivat parsineulan vahvuutta alkuperäisessä koossa. Henkilökohtaisesti en ehkä jaksaisi sellaista nysväilyä, mutta onneksi kirjassa on puikkokokoa kasvatettu.

Ohjeet vaatinevat jonkinlaista tuntemusta neulonnasta, mutta ohjeita on kehuttu pomminvarmoiksi. Olettaisin, että nurjan ja oikean silmukan sujuessa kirjan ohjeilla syntyy sukka.

Sanottakoon vielä Bookdepositorystä, että kirjassa ei ollut postikuluja laisinkaan.

Sue Townsend: Adrian Mole Cappucinovuodet

Jos olette lukeneet lapsena / teininä Sue Townsendin kirjoittamia Hadrianus Molen päiväkirjoja, niin tämä on aikuisjatko-osa niille. Jostain syystä tässä jatkiksessa Hadrianuksesta ja tullut myös suomennetussa versiossa Adrian. Kirja on julkaistu Briteissä jo viime vuosituhannen lopussa, mutta Suomessa vasta vuonna 2007.

Hadrianus/Adrian -kirjoissa päähenkilö kirjoittaa päiväkirjaa elämänsä sattumuksista - nyt hän ei tosin ole enää teini vaan yksinhuoltajaisä, kirjailijahaaveet ja rakkauden kohde ovat silti samat kuin ennenkin. Kirjaa lukiessa on vähän kuin seuraisi kirjaversiota brittiläisestä sketsisarjasta. Hullunkuriset henkilöhahmot ja sanallinen ilotulitus ovat kirjan perusta. Jonkin verran pitää myös tietää britannian kuninkaallisista ja politiikasta, jotta saa kaiken irti. Lakonista ja ironista huumoria, loppupeleissä oikein huvittavaa ja sympaattista. Alun kankeuden jälkeen luin kirjan nopeasti loppuun.