sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

PS. I Love You

Katsoin lentokoneessa PS. I Love You -elokuvan, elokuva taitaa Suomessa kulkea suoralla suomennoksella eli PS. Rakastan sinua. Elokuva perustuu Cecilia Ahernin samannimiseen kirjaa.

PS. I Love You kertoo Hollysta (Hilary Swank), jonka aviomies kuolee juuri ennen hänen 30-vuotissyntymäpäiviään. Jonkin aikaa miehensä kuoleman jälkeen Holly alkaa saamaan kirjeitä edesmenneeltä mieheltää, joissa tämä opastaa vaimoaan elämän jatkamisessa.

Elokuva on koskettava olematta kuitenkaan synkkä. Kategoriaksi tälle mainitaan romanttinen draamakomedia. Suosittelen lämpimästi kaikille blogin (nais?)lukijoille. En tosin tiedä kannattaako elokuvaa katsoa julkisella paikalla, sillä itse en ainakaan välttynyt kyyneliltä (mikä oli ehkä hieman noloa lentokoneessa). Tämä on niitä elokuvia joiden katsomisen jälkeen harmittaa kun on nähnyt elokuvan - toivoisi että tämä kokemus olisi vielä edessäpäin.

Ostin reissulla kyseisen tarinan myös kirjana (jospa siitä saisi irti vielä vähän lisää kyyneleitä ja herkkiä tunteita), joten kerron siitä varmaan myös jossain vaiheessa arvioni täällä. Lisäksi ostin samalla myös saman kirjoittajan toisen kirjan "Where rainbows end", jospa vaikka olisi yhtä hyvä tarina kuin tämä PS. I Love You

torstai 17. huhtikuuta 2008

Viimeaikoina luettua...

Näiden kirjojen lukemisesta on jo pari kuukautta, joten en niistä nyt riipusta kummempia arvioita. Totean vaan, että loistavia kirjoja olivat ja kannattaa lukea, jos sattuu innostumaan. Lisätietoja löytyy mm. Googlesta :)

Abu-Hanna, Umayya: Sinut (WSOY 2007)

Supinen, Miina: Liha tottelee kuria (WSOY 2007)

Schatz, Roman: Rakasta minut (WSOY 2006)

Seierstad, Åsne: Kabulin kirjakauppias (WSOY 2004)

Tyler, Anne: Amerikan lapset (Otava 2008)
Itse ostin Amerikan lapset matkalukemiseksi maailmalta englanninkielisenä versiona, mutta huomasin vähän aikaa sitten lehdestä, että suomennos on myös ilmestynyt vastikään.

Missä kuljimme kerran

Hetkellisen päähänpiston tuloksena löysin itseni teatterista yhdessä mm. Sari L:n kanssa. Asiaan kuuluvan teatterikahvittelun jälkeen kulkeuduimme Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön parvelle. Kyseessä oli Missä kuljimme kerran -näytelmä.

Näytelmä perustuu Kjell Westön samannimiseen kirjaan. Näytelmä sijoittuu viime vuosisadan alkuvuosiin, Helsinkiin ja Suomen itsenäistymiseen. Siinä kuvataan hahmojen elämää itsenäisen Suomen myllerryksessä sekä rikkaamman että köyhemmän väestön näkökulmasta.

Näytelmä potkaistaan käytiin punaisten ja valkoisten taistelun kuvauksella. Näytelmä keskittyykin kuvaamaan sodan aikana koettuihin kauhunhetkiin, ja siihen miten sota on muuttanut näytelmän hahmojen persoonallisuutta. Alun synkistä hetkistä edetään huomattavasti iloisempiin tunnelmiin kieltolain aikana. Kaikki näyttävät voivan hyvin päällisin puolin, mutta pinnan alla kuohuu. Kaikilla ei olekaan asiat niin hyvin kuin voisi ensinäkemältä ajatella. Toisella talousongelmia ja toisella viiraa päänupissa.

Näytelmä on toteutettu yksinkertaisin lavastein ja tunnelmaa voisi kuvata isänmaalliseksi, joka sopinee ajanhenkeen. Yksityiskohdista voineen todeta, että kuolema oli harmaisiin puettu lotta, joka loiskutti mustikkakeittoa kuolevien päälle. Hyvä yksityiskohta, niin säästyimme jatkuvalta pyssyjen paukkeelta.

Sari kertoikin, että tarinaan kuuluu useita hahmoja. Jonkinlainen tarkempi tutustuminen olisi siis ollut paikallaan, mutta lehdestä luetuilla artikkeleilla mentiin. Näytelmän jälkeen tuli todettua, että kirjaan ja näytelmään kannattaa tutustua etukäteen huolella, koska hahmoja on näytelmässä paljon. Minulla meni alkuosa hahmojen opetteluun ja tarinaan paneutuminen jäi pintapuoliseksi. Tässä tapauksessa kirjan lukeminen voisi auttaa.

Ps. Näytännöt ovat loppuunmyytyjä, joten onnekas voi saada hajapaikan.