Alkuvuonna nähtyä ja luettua

Tässä taas pikapäivityksiä alkuvuodelta. Luettua:

Katri Lipson: Kosmonautti (Tammi 2008). Mielenkiintoisia ja suruviritteisiä ihmiskohtaloita 1980-luvun Murmanskissa, jossa kirjan kirjoittaja ei muuten ole ikinä itse käynyt. Arvostelu 3,5/5 tähteä.

Suvi-Anne Siimes & Nunna Kristoduli: Taivas alkaa maasta (Minerva 2006). Nunnan ja poliitikon kirjeitä vuoden ajalta. Saa minulta 3,5/5 tähteä myös.

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin (Otava 2007). Kirja iranilaisen perheen eri jäsenten sopeutumisesta ja selviytymisestä Ruotsiin ja siirtolaisuuden pohdintaa. Saa nipinnapin 4/5, ettei kaikki saa 3,5 :)

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät (WSOY 2003). Viron historiaa, suomalais-virolaisen perheen traumoja ja niiden ilmentymistä syömishäiriön kautta. Ei sievistelyä. Arvostelu 5/5.

Ja nähtyä:

Tuulta päin - Kolme kuolevaa lähtee maalle. Näytelmä Kansallisteatterissa, rooleissa Olli Ikonen, Pekka Autiovuori ja Juha Muje. Sotaveteraanit haaveilevat paosta ja pohtivat salaliittoteorioita hoitokodista. Näytelmä perustuu täysin näyttelijöiden dialogille, mikä onkin taidokasta. Sympaattinen näytelmä, 3/5 tähteä sille.

Erikoisia tapauksia - Kanerva Cederströmin ohjaama elokuva, nähty DocPoint-festivaaliesityksenä. Kuvauksen mukaan "unenomainen matka läpi kaupungin, joka muistuttaa Helsinkiä". Inspiraation antajana ollut mm. Helsingin Sanomien Erikoisia tapauksia -palsta. Hyviä puolia olivat absurdit tapaukset ja kauniit kuvat ympäri kaupunkia sekä tuttujen paikkojen bongaaminen, miinusta raastava musiikki, joka häiritsi keskittymistä. Saakoon silti 3,5/5.

Burn after reading

Tämän syksyisen lumimyrskyn alkaessa poppoomme päätti lähteä koeponnistamaan uutta Sello Rexiä. Kyseessähän on Coenin veljestä mustan huumorin hupailu, jota tähdittävät ihanaakin ihqummat George Clooney ja Brad Pitt. Myös jokseenkin neuroottinen John Malkowich seikkailee leffassa. Hahmot ovat jokseenkin yksinkertaisia ja/tai neuroottisia. Tunnetut näyttelijät saavat mukavasti uutta ulottuvuutta julkisuuskuvaansa.

Malkowich näyttelee potkuja saanutta CIA-agenttia, joka päättää kirjoittaa muistelmat. Samalla Malckowichin roolihahmon vaimo päättää kaivaa hänen pankkitiedot avioeroa varten. Pahaksi onneksi vaimon avioerojuristin assistentti hukkaa cd:n kuntosalille. Kaikki on valmista seikkailua varten.

Brad Pitt nähdään leffassa todellakin erilaisessa roolissa. Tyhmä, blondi ja huoleton personal trainer saa cd:n käsiinsä ja selvittää cd:n kuuluvan CIA-agentille. Yhdessä työkaverinsa kanssa he päättävät rahastaa cd:llä. Juoneen sotkeutuvat mukaan Malkowichin lisäksi ainakin Venäjän lähetystö ja CIA.

Olematonta juonta kehitellään taidokkaasti eteenpäin ja katsojan pitää yhdistellä paloja koko ajan toisiinsa edes luullakseen pysyvänsä juonessa mukana. Jossain vaiheessa mieleen tuli Pulp Fiction. Leffaa on höystetty mustalla huumorilla ja tämä katsoja hörötti melkein koko leffan alusta loppuun. Tosin leffan loppu saa melko huonon päätöksen. Jahas, mitäs me tähän loppuun keksittäis? Hei, kaikki vois vaikka kuolla! Joo, tehdään niin!

Mamma Mia!

Finnkinon vitosen illan ja uuden helsinkivahvistuksen kunniaksi suunnistimme Maximiin Mamma Mia! -näytökseen. Ei aavistustakaan mitä odottaa kuin Abbaa, Abbaa ja Abbaa.

Tarinan kulmakivi juonsi juurensa Donnan (Meryl Streep) nuoruuteen ja villiin kesään. Hänen tyttärensä Sophie (Amanda Seyfried) on saanut selville, että hänellä on kolme potentiaalista isää. Sophie kutsuu kaikki isäehdokkaat tuleviin häihinsä, josta alkaakin isyyden selvittely.

Juoni ei itsessään ole kummoinen, mutta katselija pääsee pujahtamaan hetkeksi satumaailmaan. Paikkaan, jossa ei tarvitse huolehtia erääntyvistä laskuista ja muista arkirutiineista. Kaiken kaikkiaan kesäfiilismusikaali Abban tahdissa, jota sai nauraa vedet silmissä.

Sex and the city - Sinkkuelämää

Lähdin Sarpan kanssa tiirailemaan kauan odotettua Sinkkuelämää-leffaa. Arvostelujen pohjalta odotettavissa olisi keskinkertainen elokuva. Ensimmäinen järkytys oli alkutunnarissa, mitä missä on vanha tuttu rempseä alkutunnari? Alkutunnarin tuoma Sinkkuelämää-fiilis jäi kokonaan pois, ei hyvä. Fiilikseen pääseminen kesti melko kauan ja alun ennalta-arvattavuus ei avittanut asiaa yhtään. Elokuvan juoni on siis melko köykäinen, mutta tarina etenee kiitettävästi vahvojen hahmojen avulla.

Elokuvan hahmot ovat samat tutut kuin sarjassakin, muutama vuosi on tullut lisää sarjan loppuessa. Onneksi elokuvassa tunnustetaan reilusti, että hahmot heiluvat jo neljänkympin hujakoilla. Iän myötä ongelmat muuttuvat(?) ja elokuvassakin ongelmat keskittyvät sinkkuuden sijaan perheeseen, lapsiin, avioliittoon ja parisuhteeseen. Hyvä niin. Sarjassa kukoistava huumori jää puuttumaan, mutta toisaalta ongelmia käsitellään sarjaa syvällisemmin.

Elokuvassa on paljon Sinkkuelämää-sarjan aineksia, mutta sarjaa ei voita mikään. Sarjaan verrattuna elokuva on paikoin jopa tylsä ja teennäinen. Toivottavasti emme näe enää toista Sinkkuelämää-elokuvaa. Jatko-osassa hahmot olisivat mahdollisesti isoäitejä.

PS. I Love You

Katsoin lentokoneessa PS. I Love You -elokuvan, elokuva taitaa Suomessa kulkea suoralla suomennoksella eli PS. Rakastan sinua. Elokuva perustuu Cecilia Ahernin samannimiseen kirjaa.

PS. I Love You kertoo Hollysta (Hilary Swank), jonka aviomies kuolee juuri ennen hänen 30-vuotissyntymäpäiviään. Jonkin aikaa miehensä kuoleman jälkeen Holly alkaa saamaan kirjeitä edesmenneeltä mieheltää, joissa tämä opastaa vaimoaan elämän jatkamisessa.

Elokuva on koskettava olematta kuitenkaan synkkä. Kategoriaksi tälle mainitaan romanttinen draamakomedia. Suosittelen lämpimästi kaikille blogin (nais?)lukijoille. En tosin tiedä kannattaako elokuvaa katsoa julkisella paikalla, sillä itse en ainakaan välttynyt kyyneliltä (mikä oli ehkä hieman noloa lentokoneessa). Tämä on niitä elokuvia joiden katsomisen jälkeen harmittaa kun on nähnyt elokuvan - toivoisi että tämä kokemus olisi vielä edessäpäin.

Ostin reissulla kyseisen tarinan myös kirjana (jospa siitä saisi irti vielä vähän lisää kyyneleitä ja herkkiä tunteita), joten kerron siitä varmaan myös jossain vaiheessa arvioni täällä. Lisäksi ostin samalla myös saman kirjoittajan toisen kirjan "Where rainbows end", jospa vaikka olisi yhtä hyvä tarina kuin tämä PS. I Love You