Marko Hautala: Itsevalaisevat

Tottakai taloutemme hankki tämän opuksen heti, kun se ilmestyi kauppohin. Kertomus kalakultista oli mukaansatempaava ja kirjan rakenne erittäin fiksu. Mielenkiintoisinta oli mielestäni uskontojen rajapintojen polkeminen, mikä piti yllä tiettyä jännitettä. Tätä varmasti edesauttoi myös maanläheinen henkilöasetelma ja ehkä osansa oli tutuilla Vaasa-maisemillakin. Olen aika minimalistisen kielen ystävä, ja tässä kirjassa rönsyiltiin sen suhteen juuri sopivasti, mutta ei liikaa.

Sujata Massey: Rei Shimura ja tappava manga

Dekkarilinjoilla jatketaan, seuraavaksi luin krokettiturnauksesta palkinnoksi voittamani japani-dekkarin Rei Shimura ja tappava manga. Oikeastaan hienoa, että paketista paljastui juuri tämä kirja, koska suunnitelmissani oli ollut lukea kyseistä sarjaa ennemmin tai myöhemmin. Tappava manga on jo viides Rei Shimura -kirja, mutta mukaan pääsi hyvin ilman tietoja sarjan aiemmista tapahtumista. Kirjassa japanilais-amerikkalainen naisetsivä ja antiikkiasiantuntija Rei selvittää harrastelijoiden manga-rinkien ympärille kietoutuvaa tapahtumavyyhtiä. Kevyt ja mukaansatempaava dekkari, joka paikoitellen kyllä vaikuttaa vähän japanin kulttuurin oppikirjalta. Onneksi lukijalle annetaan kuitenkin välillä mahdollisuus tehdä itsekin tulkintoja tapahtumien sidonnaisuudesta japanilaiseen kulttuuriin. Ahaa-elämykset ovat kirjan suola :)

Åsa Nilsonne: Kaikessa hiljaisuudessa

Kesällä kuuluu lukea ainakin pari dekkaria, ja putken avasi Åsa Nilsonnen kirja Kaikessa hiljaisuudessa. Siinä sukellettiin päällepäin askeettisen tavalliselta näyttävän tutkijanaisen elämään, joka onkin solmiutunut mm. biotieteiden ja ihmissuhdekiemuroiden verkostoihin. Voimakas elementti on myös päähenkilön, naispoliisi Monika Pedersenin omakohtainen itsetunnon ja ammattitaidon etsintä. En ole aiemmin lukenut mitään kyseiseltä kirjailijalta mitään, ja tyyli olikin hieman erilainen kuin esim. minulle tutummilla Leena Lehtolaisella ja Henning Mankellilla. Yksityiskohtien ja keskeisten juonenkäänteidenkin kuvaus oli mielestäni hieman löysempää, koska välillä piti lukea toiseen kertaan, mitä oikeasti olikaan tapahtunut ja miten se vaikuttaa juoneen. Lopuksi luin takakannesta, että kirjailija on ammatiltaan psykiatri, mikä mielestäni selittää osan kirjan sielun syvyyksiä luotaavasta tyylistä.

Mireille Guiliano: French Women Don't Get Fat

Pahasti jäänyt kirjoja raportoimatta tänne blogiin, joten nyt sarjatuotantona arvosteluja. Japanista paluumatkalla luin lentokoneessa (ja vähän Suomenkin puolella) Mireille Guilianon elämäntapaoppaan French Women Don't Get Fat. Kirjan tausta-ajatus oli lähinnä elämäntapaohjeita ranskalaisilta naisilta amerikkalaisille kanssasisarille, mutta oli siinä ihan hyviä pointteja suomalaisellekin. Ohjeistukset liittyivät lähinnä terveelliseen elämäntapaan, ruokailuun, liikuntaan jne. Elämästä nauttiminen ilman liikaa kaloreiden vahtaamista ja stressaamista oli kantava tausta-ajatus, ihan hyvä vinkki kaikille. Kokeilin kirjassa neuvottua kahden päivän purjokuuria sillä tuloksella, että yhden päivän jälkeen en halunnut enää haistaa, maistaa enkä nähdä kyseistä kasvista. Siirryinkin seuraavaksi päiväksi kirjan sivustolla vinkattuun viinirypälekuuriin, ja se sujui mainiosti :)

Kjell Westö: Lang

Ennen lomaa sain luettua Kjell Westön Lang-kirjan, joka myös toimi työmatkan viihdykkeenä. Kirjan päähenkilö Lang on joutunut vankilaan ja Westölle tuttuun tyyliin päähenkilön ystävä kertoo Langin tarinaa. Kirja sijoittuu Helsinkiin ja Langin suhteeseen nuorempaan naiseen, Saritaan. Lang on suositun keskusteluohjelman juontaja, mutta ohjelman alamäki alkaa Langin tavatessa Saritan. Hänen mielenkiintonsa keskittyy alussa vain uuteen naisystävään. Suhteen myötä Saritan menneisyydestä paljastuu uusia asioita, kuten sairaanloisen mustasukkainen ex-mies, Marko. Juuri Marko aiheuttaa Langin alamäen ja vangitsemisen.

Kirja noudattelee ainakin minulle tuttua Westö-tyyliä: joku toinen kertoo toisen tarinaa ja miljöönä on Helsinki. Paikoin kirjassa käytetään hyvinkin ronskia kieltä kuvattaessa Langin ja Saritan suhdetta. Kirja oli hyvää matkalukemista, vaikka välillä juoni tuntui junnaavan paikoillaan.