Hetkellisen päähänpiston tuloksena löysin itseni teatterista yhdessä mm. Sari L:n kanssa. Asiaan kuuluvan teatterikahvittelun jälkeen kulkeuduimme Helsingin Kaupunginteatterin suuren näyttämön parvelle. Kyseessä oli Missä kuljimme kerran -näytelmä.
Näytelmä perustuu Kjell Westön samannimiseen kirjaan. Näytelmä sijoittuu viime vuosisadan alkuvuosiin, Helsinkiin ja Suomen itsenäistymiseen. Siinä kuvataan hahmojen elämää itsenäisen Suomen myllerryksessä sekä rikkaamman että köyhemmän väestön näkökulmasta.
Näytelmä potkaistaan käytiin punaisten ja valkoisten taistelun kuvauksella. Näytelmä keskittyykin kuvaamaan sodan aikana koettuihin kauhunhetkiin, ja siihen miten sota on muuttanut näytelmän hahmojen persoonallisuutta. Alun synkistä hetkistä edetään huomattavasti iloisempiin tunnelmiin kieltolain aikana. Kaikki näyttävät voivan hyvin päällisin puolin, mutta pinnan alla kuohuu. Kaikilla ei olekaan asiat niin hyvin kuin voisi ensinäkemältä ajatella. Toisella talousongelmia ja toisella viiraa päänupissa.
Näytelmä on toteutettu yksinkertaisin lavastein ja tunnelmaa voisi kuvata isänmaalliseksi, joka sopinee ajanhenkeen. Yksityiskohdista voineen todeta, että kuolema oli harmaisiin puettu lotta, joka loiskutti mustikkakeittoa kuolevien päälle. Hyvä yksityiskohta, niin säästyimme jatkuvalta pyssyjen paukkeelta.
Sari kertoikin, että tarinaan kuuluu useita hahmoja. Jonkinlainen tarkempi tutustuminen olisi siis ollut paikallaan, mutta lehdestä luetuilla artikkeleilla mentiin. Näytelmän jälkeen tuli todettua, että kirjaan ja näytelmään kannattaa tutustua etukäteen huolella, koska hahmoja on näytelmässä paljon. Minulla meni alkuosa hahmojen opetteluun ja tarinaan paneutuminen jäi pintapuoliseksi. Tässä tapauksessa kirjan lukeminen voisi auttaa.
Ps. Näytännöt ovat loppuunmyytyjä, joten onnekas voi saada hajapaikan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti