Väärän jäljillä

Nimipäivälahjaksi saatu Maria Kallio -kirja tuli vihdoinkin luettua.

Tällä kertaa kirja pyörii urheilumaailmassa ja dopingskandaaleissa. Dopingskandaalin paljastanutta toimittajaa uhkaillaan jatkuvasti ja hänen yhteistyökumppaneitaan murhataan. Tosin ei ole varmaa olivatko iskut kohdistettu toimittajaan ja sivulliset kuolivat vahingossa. Maria Kallio palaa entiseen työhönsä Espoon poliisiin tutkimaan tapauksia, joka ei myöskään tapahdu aivan ongelmitta.

Aluksi kirja tuntui laimealta edellisen Rivo satakieli -romaanin jälkeen. Pienen alkukankeuden jälkeen juoni nappaa hyvin mukaansa ja loppu kirjasta onkin kutkuttava. Sanoisin, että kannattaa lukea. Tämä on sopivaa kesälukemista, vaikka hieman isohko kirja onkin.

Alkuvuonna nähtyä ja luettua

Tässä taas pikapäivityksiä alkuvuodelta. Luettua:

Katri Lipson: Kosmonautti (Tammi 2008). Mielenkiintoisia ja suruviritteisiä ihmiskohtaloita 1980-luvun Murmanskissa, jossa kirjan kirjoittaja ei muuten ole ikinä itse käynyt. Arvostelu 3,5/5 tähteä.

Suvi-Anne Siimes & Nunna Kristoduli: Taivas alkaa maasta (Minerva 2006). Nunnan ja poliitikon kirjeitä vuoden ajalta. Saa minulta 3,5/5 tähteä myös.

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin (Otava 2007). Kirja iranilaisen perheen eri jäsenten sopeutumisesta ja selviytymisestä Ruotsiin ja siirtolaisuuden pohdintaa. Saa nipinnapin 4/5, ettei kaikki saa 3,5 :)

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät (WSOY 2003). Viron historiaa, suomalais-virolaisen perheen traumoja ja niiden ilmentymistä syömishäiriön kautta. Ei sievistelyä. Arvostelu 5/5.

Ja nähtyä:

Tuulta päin - Kolme kuolevaa lähtee maalle. Näytelmä Kansallisteatterissa, rooleissa Olli Ikonen, Pekka Autiovuori ja Juha Muje. Sotaveteraanit haaveilevat paosta ja pohtivat salaliittoteorioita hoitokodista. Näytelmä perustuu täysin näyttelijöiden dialogille, mikä onkin taidokasta. Sympaattinen näytelmä, 3/5 tähteä sille.

Erikoisia tapauksia - Kanerva Cederströmin ohjaama elokuva, nähty DocPoint-festivaaliesityksenä. Kuvauksen mukaan "unenomainen matka läpi kaupungin, joka muistuttaa Helsinkiä". Inspiraation antajana ollut mm. Helsingin Sanomien Erikoisia tapauksia -palsta. Hyviä puolia olivat absurdit tapaukset ja kauniit kuvat ympäri kaupunkia sekä tuttujen paikkojen bongaaminen, miinusta raastava musiikki, joka häiritsi keskittymistä. Saakoon silti 3,5/5.

Rebecca Helsingin kaupunginteatterissa

Joulukuun alussa kävin katsomassa Rebecca-musikaalin Helsingin kaupunginteatterissa. Musikaali perustuu Daphne du Maurierin romaaniin ja on mm. kauhua ja draamaa sekoittava musikaali, ei siis perinteinen keveä iloittelu. Pääosassa on Manderleyn kartano, johon isäntä tuo uuden vaimon kuolleen Rebecca-vaimonsa jälkeen. Rebecca ei monin tavoin kuitenkaan ole vielä lähtenyt kartanosta... Musikaalin lauluosuudet ja efektit on todella hienosti toteutettu ja oma suosikkini oli Mrs Danvers (Sari Ann Moilanen), joka häilyi jossain Rebecan palvonnan ja kauhun rajamailla.

Jossain arvostelussa arvosteltiin ennalta-arvattavuutta, itse en ollut perehtynyt kertomukseen etukäteen yhtään, joten ehkä se vielä lisäsi elämystä :) Lisää musikaalista täällä: http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=rebe. Ja kajarit päälle!

Lukupäivityksiä Virosta Kiinaan

Olen lorvinut enkä jaksanut päivittää lukemiani kirjoja tänne... no syksyllä ei kyllä tullut luettua juuri mitään, ei sen puoleen. Yhden ohuen teoksen lukaisin, Amélie Nothombin kirjan Antikrista. Olen lukenut aiemmin samalta kirjailijalta, ja tykännyt kovasti. Tämä Antikrista on vähän nuortenkirjatyyppinen, kertoo huonolla itsetunnolla varustetusta teinitytöstä (Blanche), jota alkaa manipuloida toinen tyttö (Krista). Krista soluttautuu Blanchen elämään ja saa myös Blanchen vanhemmat puolelleen, kunnes salaisuudet alkavat selvitä. Mukava kirja luettavaksi mm. raitiovaunussa tms. työmatkoilla :)

Joulun alle tuli sitten lukuspurtti, jossa ensimmäisenä vuorossa oli Sofi Oksasen Puhdistus. Aivan loistava kirja, en meinannut malttaa jättää sitä käsistäni ollenkaan. Sopivassa suhteessa (Viron) lähihistoriaa, jännitystä, tarkkanäköistä henkilökuvausta, ihmisen heikkoutta ja voimakkuutta sorron alla. Suosittelen kaikille!

Tästä sitten siirryin sujuvasti Emily Wun ja Larry Engelmannin kirjaan Kuin höyhen myrskytuulessa. Se on omaelämänkerrallinen kertomus nuoren tytön elämästä Kiinassa kultturivallankumouksen aikana. Kirjan tytön perhe oli joutunut epäsuosioon isän länsimaissuuntautuneiden opintojen vuoksi. Kirjassa kuvataan hyvin julmia yksilöön ja perheisiin kohdistuvia raakuuksia, jotka kaikki on oikeutettu kulttuurivallankumouksella. Tositapahtumiin perustuvaa järjettömyyttä ja epäinhimillisyyttä ja siitä selviämistä on todella hankala käsittää. Vaikuttava kirja kokonaisuudessaan.

Nyt on luvussa joululahjaksi saatu Katri Lipsonin Kosmonautti, joten siitä kuulumisia piakkoin.

Burn after reading

Tämän syksyisen lumimyrskyn alkaessa poppoomme päätti lähteä koeponnistamaan uutta Sello Rexiä. Kyseessähän on Coenin veljestä mustan huumorin hupailu, jota tähdittävät ihanaakin ihqummat George Clooney ja Brad Pitt. Myös jokseenkin neuroottinen John Malkowich seikkailee leffassa. Hahmot ovat jokseenkin yksinkertaisia ja/tai neuroottisia. Tunnetut näyttelijät saavat mukavasti uutta ulottuvuutta julkisuuskuvaansa.

Malkowich näyttelee potkuja saanutta CIA-agenttia, joka päättää kirjoittaa muistelmat. Samalla Malckowichin roolihahmon vaimo päättää kaivaa hänen pankkitiedot avioeroa varten. Pahaksi onneksi vaimon avioerojuristin assistentti hukkaa cd:n kuntosalille. Kaikki on valmista seikkailua varten.

Brad Pitt nähdään leffassa todellakin erilaisessa roolissa. Tyhmä, blondi ja huoleton personal trainer saa cd:n käsiinsä ja selvittää cd:n kuuluvan CIA-agentille. Yhdessä työkaverinsa kanssa he päättävät rahastaa cd:llä. Juoneen sotkeutuvat mukaan Malkowichin lisäksi ainakin Venäjän lähetystö ja CIA.

Olematonta juonta kehitellään taidokkaasti eteenpäin ja katsojan pitää yhdistellä paloja koko ajan toisiinsa edes luullakseen pysyvänsä juonessa mukana. Jossain vaiheessa mieleen tuli Pulp Fiction. Leffaa on höystetty mustalla huumorilla ja tämä katsoja hörötti melkein koko leffan alusta loppuun. Tosin leffan loppu saa melko huonon päätöksen. Jahas, mitäs me tähän loppuun keksittäis? Hei, kaikki vois vaikka kuolla! Joo, tehdään niin!

Mamma Mia!

Finnkinon vitosen illan ja uuden helsinkivahvistuksen kunniaksi suunnistimme Maximiin Mamma Mia! -näytökseen. Ei aavistustakaan mitä odottaa kuin Abbaa, Abbaa ja Abbaa.

Tarinan kulmakivi juonsi juurensa Donnan (Meryl Streep) nuoruuteen ja villiin kesään. Hänen tyttärensä Sophie (Amanda Seyfried) on saanut selville, että hänellä on kolme potentiaalista isää. Sophie kutsuu kaikki isäehdokkaat tuleviin häihinsä, josta alkaakin isyyden selvittely.

Juoni ei itsessään ole kummoinen, mutta katselija pääsee pujahtamaan hetkeksi satumaailmaan. Paikkaan, jossa ei tarvitse huolehtia erääntyvistä laskuista ja muista arkirutiineista. Kaiken kaikkiaan kesäfiilismusikaali Abban tahdissa, jota sai nauraa vedet silmissä.

Marko Hautala: Itsevalaisevat

Tottakai taloutemme hankki tämän opuksen heti, kun se ilmestyi kauppohin. Kertomus kalakultista oli mukaansatempaava ja kirjan rakenne erittäin fiksu. Mielenkiintoisinta oli mielestäni uskontojen rajapintojen polkeminen, mikä piti yllä tiettyä jännitettä. Tätä varmasti edesauttoi myös maanläheinen henkilöasetelma ja ehkä osansa oli tutuilla Vaasa-maisemillakin. Olen aika minimalistisen kielen ystävä, ja tässä kirjassa rönsyiltiin sen suhteen juuri sopivasti, mutta ei liikaa.