Kirjallisuuskatsaus aloitetaankin sitten hieman kevyemmällä lukemisella eli ahmaisin sunnuntain aikana Sophie Kinsellan Varsinainen talousihme -romaanin. Kirja kertoo noin kolmekymppisestä Samantha Sweetingista, joka painaa pitkää päivää lakimiehenä tavoitteenaan osakkuus maan arvostetuimmassa asianajotoimistossa. Hän ei osaa laittaa ruokaa ja elää sikolätissä, mutta on ylpeä siitä, ettei hän koskaan tee virheitä töissä ja jaksaa tehdä 60-tuntisia viikkoja.
Niin vain käy, että osakkuuden julkistamisen päivänä työpöydän paperikasoista löytyy kansio, joka sisältää asiakirjoja, jotka olisi pitänyt ilmoittaa ajoissa verottajalle ja jotka Samantha on unohtanut täysin. Asiakkaalle virhe maksaa 50 miljoonaa puntaa, Samanthalle hänen uransa: hänestä tulee yhdessä yössä alan yleinen vitsi ja vanhat "ystävät" katoavat samantien.
Järkyttynyt Samantha hyppää junaan ja jää kyydistä pienessä maaseutukylässä, päätyy taloudenhoitajaksiksi hieman erikoislaatuiselle pariskunnalle ja täysin tumpelona kokkina alkaa opetella taloudenhoitajan taitoja. Kuvioon tulee myös mukaan komea puutarhuri (tietysti). Lopuksi sitten jahkaillaan, että ollaanko vai eikö olla, missä ja kenen kanssa ja kehen oikeastaan kannattaa luottaa. Ja tietysti Samantha oppii myös kokkaamaan ja kiillottamaan.
Kolmisensataa sivua menee nopeasti ja omassa kategoriassaan kirja on oikein mukavaa ajanvietettä ja keveydestään huolimatta ottaa kantaa siihen, onko ura henkistä hyvinvointia tärkeämpää ja korvaako materia menetetyn vapauden.
En ole lukenut Kinsellan muita kirjoja (lähinnä Himoshoppaajia), mutta varmaankin hankin nyt myös ne. Tykkäsin kovasti Lauren Weisbergerin Paholainen pukeutuu Pradaan ja VIP-ihmisiä -kirjoista, ja tämä oli samantyylinen.
Todellisen talousihmeen saa pokkarina.
maanantai 31. maaliskuuta 2008
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Zambezi Aleksanterin teatterissa
Täältä tulee tämän blogin ensimmäinen teatterikirjoitus. Kävin pari päivää sitten Aleksanterin teatterissa katsomassa Bengt Ahlforsin ja Ritva Siikalan ohjaaman näytelmän Zambezi. Näytelmä kertoo suomalaisesta perheestä, jonka jäsenet joutuvat pakolaisiksi kuvitteelliseen afrikkalaiseen valtioon nimeltä Zambezi, koska Eurooppa on sekasorron tilassa.
Kuten odottaa saattaa, kulttuurit törmäävät ja on mielenkiintoista ajatella pakolaisuuteen liittyviä asioita näin käänteisesti. Kaikki eivät usko, että suomalaiset ovat maailman rehellisin kansa ja kuorolaulukin voi olla etnomusiikkia.
Odotin näytelmältä teeman käsittelemistä lähinnä huumorilla, mutta se olikin paikoittain erittäin liikuttava ja vakava. Erityisen hyvin onnistuttiin mielestäni kuvaamaan tuntemattomaan maahan saapumisen kaoottisuutta ja traumaattisuutta.
Loppukaneettina todettakoon, että edelleen ihmettelen miten tässäkin Kassandran tuotannossa esiintyvä japanilainen tanssija Aki Suzuki voi liikkua niin äänettömästi.
Kuten odottaa saattaa, kulttuurit törmäävät ja on mielenkiintoista ajatella pakolaisuuteen liittyviä asioita näin käänteisesti. Kaikki eivät usko, että suomalaiset ovat maailman rehellisin kansa ja kuorolaulukin voi olla etnomusiikkia.
Odotin näytelmältä teeman käsittelemistä lähinnä huumorilla, mutta se olikin paikoittain erittäin liikuttava ja vakava. Erityisen hyvin onnistuttiin mielestäni kuvaamaan tuntemattomaan maahan saapumisen kaoottisuutta ja traumaattisuutta.
Loppukaneettina todettakoon, että edelleen ihmettelen miten tässäkin Kassandran tuotannossa esiintyvä japanilainen tanssija Aki Suzuki voi liikkua niin äänettömästi.
torstai 27. maaliskuuta 2008
Layoutin valinta
Kaikkihan alkaa ulkoasun valinnasta. Mikäs olisikaan sen tärkeämpää. Selailkaa kuukkelia ja lisätkää omat suokkarinne tämän postauksen kommentteihin.
Pari linkkiä leiskoihin:
Vaihtoehtoisesti voi kuvailla minkälainen leiska miellyttäisi :D
Pari linkkiä leiskoihin:
Vaihtoehtoisesti voi kuvailla minkälainen leiska miellyttäisi :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)